http://www.youtube.com/watch?v=MR50dTJgEFg&feature=related
Hyvää syntymäpäivää Tom ja Bill Kaulitz<3

---

"Tom?" kuiskasin hennosti. Tom käänsi päänsä minuun päin ja katseellaan kehotti minua jatkamaan.
"Muistatko sä, kun me silloin pieninä juostiin tässä pihalla?" kysyin ja katsoin terassin kaiteella istuen vielä vihreän ruohon peittämää maata.
"Joo muistan", Tom naurahti heleästi.
"Silloin, kun me nypittiin äidin kukat maasta ja vietiin ne äidille? Tai silloin, kun me leikittiin inkkareita ja sidottiin isä puuhun kiinni?" naurahdin ja katselin vanhaa tammea, johon oli laitettu hauras keinu kiinni.
"Joo, äiti ei tykännyt", Tom virnisti ja nousi ylös.
"Mihin sä meet?"kysyin hätääntyneenä Tomilta, kun hän käveli kauemmas minusta.
"Tänne, tule", Tom viittoi minua peräänsä.

Aallot pirstoutuivat vasten kalliota. Kallion kieleke näytti hauraalta, mutta silti se oli kestänyt vuosia. Linnut lensivät myrskyisen meren yläpuolella kiljuen korvia raastavasti. Tummat pilvet uhkasivat peittää auringon, mutta
silti siellä oli yhtä kaunista, kuin aina. Kielekkeen alapuolella oli pitkä pudotus, jonka vuoksi olisi kuollut heti. Kivikkoinen meri piti meteliä, vaikka se tuntui vain musiikilta. Puut humisivat tasaisesti tuulessa, lokki
kirkui välillä liitäen yläpuolellemme, aallot paiskautuivat kivikkoon, lasten iloiset kiljahdukset kuuluivat likeisestä puistosta.

"Tom, muistatko, kun me ekan kerran tultiin tänne?"
"Joo, muistan. me oltiin silloin seitsämän. Sä et uskaltanut tulla tänne reunalle saakka. Sit mä kannoin sut tähän ja me ihasteltiin tätä näköalaa", Tom naurahti hiljaa.
"Me eksyttiin metsään ja sit me.. Me taijettiin ettiä kotia, ku löydettiin tänne. Silloin oli just aurinko laskemassa ja.. Mä muistan, miten sä sanoit, että mä olen sun paras veljes, ja sä rakastat mua", kuiskasin hymyillen ja
tunsin, kuinka yksinäinen kyynel valui poskelleni.

"Sit, ku me oltiin saatu ekan kerran levytyssopimus, me tultiin tänne juhlimaan. Sä olit tuonu tänne mansikoita ja jotain limsaa. Sit mä muistan, kun sä sanoit, että sä haluaisit tulla tänne sitten, kun sä löydät elämäsrakkauden.
Sä halusit tulla tänne aina tärkeinä hetkinä, niin suruina, kuin iloinakin. Sen takia mä sut tänne toin, eihän synttärit olis mitään, jos me ei oltais täällä", Tom sanoi ja halasi minua hennosti.
"Tomh.. Miten sä voit muistaa tonki?" kuiskasin kyyneleisenä ja rutistin varoen veljeäni.
"Tärkeät asiat ja ihmiset pitää muistaa. En mä vois unohtaa mitään, mitä sä olet sanonut. Sä oot liian tärkeä, en mä voi unohtaa sun sanojas", Tom virnisti hellästi ja silitti selkääni.
"Tom, rakastatko sinä minua?" kysyin punastuen.
"Tottakai. Mä en koskaan olis voinu saada sua parempaa veljeä", Tom kuiskasi painaen suukon ohimolleni.
"Tom. Minäkin rakastan sinua", niiskaisin ja annoin kyynelteni valua Tomin paidalle.
"Mä en halua koskaan menettää sua", kuiskasin vielä.
"Et sä menetäkkään. Me synnyttiin samaan aikaan ja me myös kuollaan samaan aikaan, ei minuuttiakaan myöhemmin", Tom kuiskasi ja heijasi minua rauhallisesti, saadakseen minut rauhottumaan.

"Aatella, et me ollaan jo 20-vuotiaita, vastahan me täytettiin viis", Tom virnisti leikkisästi ja pyyhkäisi peukalollaan kyyneleet poskiltani.
"Sua vois hyvinki luulla viis vuotiaaksi", naurahdin ja tökkäsin Tomia vatsaan.
"Ja me ollaan kaksosia, joten..?" Tom näytti kieltänsä.
"Tomh! Ei oo reiluu", sanoin ja nappasin Tomin kielestä kiinni.
"Oikeesti. Me ollaan eletty 20, eikä koskaan, ei ikinä, tää rakkaus tuu kuolemaan, sä oot mulle tosi tärkeä", Tom kuiskasi ja otti minut vielä kerran halaukseensa.
"Tätä rakkautta ei koskaan haudata, ei koskaan."