TÄMÄ OSA ON KIRJOITETU KERTOJAN NÄKÖKULMASTA, EI BROOKEN NIINKUIN YLEENSÄ. Kiitos :) :''P Ja tää jatko on outo, koska mä oon kirjottaessani tätä nukkunut puoliksi .__.  Niin. Huomautan, että tässä alko vampyyritarinan toinen osa ._.

---

Part 1. ( http://www.youtube.com/watch?v=cDwtEUbyYoQ )

Berliini 2010, 8. toukokuuta.

Se päivä oli sumuinen. Aurinko oli piiloutunut pilvien taakse. Metsä näytti synkältä, tyhjyys huusi ikävää. Yksinäinen lintu räpytteli oksilta kohti taivasta, kohti vapautta salaisuuksien metsästä. Musta varjo vilahti puiden lomasta, oksat rasahtelivat tämän alla. Tämä varjo katosi hetkessä jättäen vain pelokkaan ja synkän tunnelman jo ennestäänkin karmivaan metsään. Kauriin pelottomana juostessa metsän poikki kohti kirkkaampaa aukiota, musta varjo hyökkäsi tämän eteen. Kauris säikähtäen lähti laukkaamaan toiseen suuntaan varjon kuitenkin saavuttaen sen. Takaa-ajo jatkui sen edetessä yhä syvemmälle metsään. Kauriin pelokkaat äännähdykset kaikuivat metsässä varjon armottomasti pysyen tämän kintereillä. Milloin varjo yllättäen ilmestyi kauriin edestä, milloin sivulta. Sen nopeus saattoi ihmetyttää, jos ei tiennyt kaikkia niitä metsän synkkiä salaisuuksia. Tämä nopeus ei ollut vielä mitään verrattuna toiseen, vahvempaan, joka öisin juoksi ympäri kaupunkia, ympäri kuolettavaa metsää.

Äkkinäinen rasahdus kaikui metsässä. Varjo pysähtyi katsomaan tulokkaan suuntaan kauriin juostessa helpottuneena karkuun.
"Sinun ei pitäisi olla täällä. Sinä tiedät, liian vaarallista, kun minä metsästän", varjo sihahti.
"Brooke, en jaksanut olla enää erossa sinusta", poika huokaisi.
"Bill. Sinä tiedät varsin hyvin, miten vaarallista tämä on. Voisit kuolla. Sinun onneksesi minulla ei ole niin kova jano", Brookeksi kutsuttu sanoi epätoivoisena samalla kävellen Billin luo.
"Brooke, minä osaan varautua iskuihisi", Bill jatkoi kinaamista.
"Sinun pitäisi tietää, että olen liian vahva sinulle", Brooke naurahti.
"Sinä osaisit pidätellä itseäsi. Et sinä minua tapa", Bill virnisti leikkisästi.
"Älä ole noin itsevarma. Minä en pysty kovassa janossa, veren hajussa pidättelemään itseäni. Silloin muutun pedoksi, silloin minulla ei ole tunteita", Brooke huokaisi ja yritti unohtaa murhanhimonsa.
“Mutta oliko sinulla jotain asiaakin, kun tänne tulit?” Brooke huokaisi ja istahti kivelle pidätellen veren himoaan.
“Gustav.. Gustav on löydetty kuolleena metsästä”, Billin iloinen mieli oli haihtunut kuin savuna ilmaan. Kaipuu paistoi pojan silmistä. Brooke nosti kätensä halatakseen Billiä, mutta perui liikkeensä tuijottaessaan kaipaavasti pojan kaulalla sykkivää verisuonta. Brooken terävät hampaat vilahtivat hieman tämän tuijottaessa Billiä. Jano kouraisi vampyyrin mieltä, sai hänet mielessään tappamaan pojan. Mutta silti vahvana vitivalkoinen tyttö istui kivellä ja katsoi haikeana Billiä.
“Olen.. Pahoillani”, Brooke kuiskasi ja käänsi katseensa metsään.
“Hänen ruumiinsa oli raadeltu palasiin”, Bill kuiskasi surullisena ja astui askeleen lähemmäs tyttöä. Brooke kavahti Billiä, nousi seisomaan ja juoksi hetkessä kauemmas pojasta. Bill ihmetteli tämän reaktiota, mutta pysähtyi paikalleen kunnioittaen vampyyrin päätöstä pysyä tästä kaukana.
“Brooke, oletteko te tappaneet Gustavin?” Billin huulien välistä karkasi hento kuiskaus pitkän hiljaisuuden jälkeen. Brooke pyöritti päätään. Hän tiesi, kuka sen oli tehnyt. Häneen sattui jättää kertomatta Billille, että hänen veljensä oli raadellut, syönyt heidän ystävänsä. Bill näki Brooken lävitse, hän näki salaisuuden kaivertavan tytön mieltä, muttei udellut. Hän vain odotti, josko Brooke olisi tämän halunnut kertoa. Mutta tyttö oli vain hiljaa. Hän mietti, mitä olisi tehnyt. Kaikki se oli niin sekavaa.

“Se oli se. Se, joka minut silloin talvella yritti tappaa. Hän on syyllinen murhaan”, Brooke kuiskasi ilmeettömänä.
“Kuka hän on?” Bill astui taas lähemmäs Brookea.
“Hän on..” Brooken ääni murtui viimeisen sanan kohdalla, “vel.. Ventovieras minulle.”
“Mitä sanoit?” Bill katsoi tyttöä kummastuneena.
“Että en tiedä, kuka hän on”, Brooke käänsi katseensa pois Billistä. Häneen sattui valehdella, muttei hän voinut kertoa. Se oli Billin parhaaksi.
“Minä ymmärsin aiemmista sanoistasi, että sinä tiedät”, Bill kuiskasi ja kääntyi pois vampyyrin luota. Poika lähti kävelemään Brooken luota pois tytön painaessa päänsä polviinsa ja hengittäessään syvään. Hetkessä tyttö ampaisi Billin luo ja tarttui tämän paidan kauluksesta kiinni vetäen pojan sentin päähän itsestään.
“Ymmärrä, kun minä sanon jotain, sinä uskot sanani. Älä muistele vanhoja, vaan, jos haluat pitää rakkaan elämäsi, koita ymmärtää, että joistakin asioista minä en puhu enempää”, Brooke mutisi epäselvät lauseet ja irroitti otteensa Billistä tönäisten hänet samalla maahan. Bill tuijotti Brookea jokseenkin pelokkaana, mutta silti hyvin ymmärtäväisenä. Vampyyri vilkaisi kerran Billiä ja katosi metsän uumeniin. Bill huusi tytön perään, mutta nousi lopulta haikeana maasta. Hän lähti laahustamaan kohti kotiansa ankeana ja tietämättömänä. Pojan askeleet ohjasivat hänet ulos metsästä, kohti Berliinin vilkkaita katuja.

Paljon kauempana, jossain metsän uumenissa, Brooke juoksi ympäri synkkää havumetsää. Askeleet johtivat milloin kohti kaupunkia, milloin joelle päin. Pitkän ajan jälkeen hän löysi etsimänsä, tumman hahmon vaeltamassa viitassaan keskellä synkintä ja pimeintä kuusistoa. Tyttö pysäytti tämän, tarttui demonin hihasta. Hän kutsui poikaa nimellä ja sai tämän tuijottamaan Brookea.
“Tom, miksi sinä teit sen?” Brooke tiuskaisi.
“Minkä?” poika käänsi katseensa poispäin oikeasti hyvin tietoisena siitä, mistä Brooke puhui.
“Tapoit ystäväsi”, Brooke tuhahti. Tom riuhtaisi kätensä tytön otteesta ja katosi taas jäljettömiin. Brooke huokaisi turhautuneena. Hän istui maahan ja tuijotti vain eteensä.
“Kuoleman ja uudelleen syntymisen jälkeen mikään ei näytä enää olevan normaalia”, tyttö huokaisi ja naurahti jopa itse sanoillensa. Hitaasti Brooke painoi päänsä polviinsa ja toivoi kaiken muuttuvan hyväksi. Hän sulki silmänsä ja antoi itsensä vajota syvälle ajatuksiinsa.

---

Tässä siis alko tavallaan se uusi osa. Ja taas tulee brooken näkökulmasta loput. Tää oli tosi sekava. Mulla poistu tää jatko ja mun piti kirjottaa se uusiks ja sit.. Äääh. Mä ilmotan aamulla.Joo. Mä kirjotan seuraavasta osasta paremman. Ja pitemmän.