Idea shottiin lähti alun perin Titanicista. Sinne tarina siis sioittuukin. Eli laivalla he ovat. Inspikseni tuli kolmesta laulusta, joita voi toki kuunnella tarinan aikana: Céline Dion - My heart will go on. Tarja Turunen - Walking in the air. Tokio Hotel - 1000 Meere.

---

Se hetki oli maaginen. Kuun valo hohti kasvoillemme, tähdet tuikkivat taivaalla. Hiukseni liehuivat tuulessa, saatoin tuntea lämpösi hehkuvan sinusta monien metrejen päähän. Kylmä tuuli puhalsi kasvoilleni, sai minut tärisemään. Painoin kasvoni sinua vasten, turvauduin lämpöösi. Kätesi kiertyivät ympärilleni, suojelivat minua siltä tuskalta, mitä tulisimme kokemaan. Kyyneleet valuivat poskilleni, jättivät kosteat viivat poskilleni. Sinä olit rohkea, et itkenyt. Et koskaan itkenyt. Uskalsit suojella minua viimeiseen hetkeen saakka, uskalsit uskotella minulle, uskotella itsellesi viimeiseen hetkeen asti, että olimme turvassa. Silti minä tiesin totuuden, tottakai tiesin sen. Me tulisimme kuolemaan, nämä olivat viimeisiä hetkiämme.

Suljin silmäni, uskottelin itselleni kaiken olevan yhä kunnossa. Silti sisimmässäni tunsin yhä tuskan huokuvan onnellisen ja elävän kuoresi alta. Avasin silmäni, katsoin niitä tumman ruskeita silmiä, jotka tuijottivat minua huolestuneina. Silmäsi uskottelivat yhä kaiken olevan kunnossa, mutta pieni pilkahdus pelkoa vilahti silmäkulmastasi.

“Äiti”, huokaus pääsi huuliltani.
“Niin kulta?” kuiskasit.
“Missä isä on?” pelokas kysymykseni pääsi ilmoille.
“Isä ei voi tulla matkaamme, hän tulee kyllä myöhemmin. Meidän perässämme”, huokaisit surullisena. Meri paiskautui vasten laivaa. Saatoin tuntea laivan hitaasti vajoavan yhä syvemmälle. Sitten minä muistin sen. Muistin, miten isäni nukkui yhä pedillään hytissämme. Pelonsekainen kiljahdus karkasi huuliltani, vesi tyrskysi hiljalleen kohti isääni. Irrottauduin sinusta, juoksin pois laivan kannelta. Kyyneleet sumensivat silmäni. En tiennyt, minne mennä, en tiennyt, missä hyttimme oli. Mekkoni helma repesi väen tungoksessa, mutten välittänyt. Saatoin kuulla äänesi, saatoin kuvitella sinun juoksevan perässäni hienossa mekossasi. Korkokenkäsi kopisivat vasten puista lattiaa. Ihmismassa työnsi minua poispäin, sinun luoksesi. Tyrkin muita lapsia tieltäni, pujottelin ihmisten jalkojen välissä. Kompastuin jonkun jalkoihin, jäin itkemään maahan. Huusin, kiljuin isääni. Nappasit minut syliisi, pidit minua kevyesti vasten itseäsi. Kannoit minut takaisin pelastusveneiden luo, annoit yksinäisen kyyneleen pudota poskellesi.

“Mary, kulta. Isä on varmaankin jo kuollut. Me emme voi mitään, mutta meidän täytyy selvitä tästä. En kestäisi menettää sinuakin”, kuiskasit. Itkin sinua vasten, en halunnut menettää isää. Huusin, kiljuin tuskasta. Puristin paidastasi. Pienet nyrkkini kiertyivät mekkosi pitsikaulukseen. Siisti nutturasi oli auennut, purkaantunut hennosti sinun juostessa perässäni. Ainainen siisti olemuksesi oli tiessään. Meikkiä sinulla ei ollut, vain sotkuiset hiuksesi hulmusivat kasvojesi edessä. Mekkosi oli sotkeentunut, kastunut meren pärskiessä suolavettä kannelle. Kaulassasi roikkui kultainen riipus, joka välkähti kuun hennossa valossa. Yhä sen hetken kauneus, se taika oli tallella. Ympäriinsä juoksevat ihmiset kiljuivat, estivät perhettään, mutta kaikki se katosi näköpiiristäni. Vain me kaksi elimme sitä hetkeä. Sinä kannoit minua, meitä turvaan, minun vain itkiessä sinua vasten. Silitit selkääni samalla nopentaen vauhtia. Pelastusveneet olivat täyttymässä uhkaavaa vauhtia. Tilaa oli vähän, vaikka veneet oli täyttäneet vasta vain naiset ja lapset.

Ne seitsemän vuotta, mitä olin elänyt, pyörivät ajatuksissani. Kuvia niistä hetkistä painui mieleeni. Muistot vierivät päähäni. Ne kuvat syntymästäni tähän päivään saakka vilahti alitajunnassani. Pelko kuolemasta vyöryi kaiken muun edelle. Sisimpäni teki kuolemaa. Toivoin pian pääseväni siitä tuskasta.

* “Mary, aika herätä”, tajuntaani hiipi hiljainen kuiskaus. Avasin hennosti suuret silmäni ja näin vanhempani istumassa sänkyni reunalla.
“Hyvää syntymäpäivää, kulta!” vanhempani hymyilivät iloisesti. Isäni ojensi paketin, josta revin heti sen siniset paperit ympäriltään. Pienestä paketista löytyi punainen, silkkinen korurasia, jonka avasin. Asteen tummemmalla punaisella sametilla päällystetty sisus oli kaunis. Se jätti lokeroita koruja varten. Pienessä pehmustetussa laatikossa lepäsi kultainen ranneketju. Ketjua tarkemmin katsoessa huomasi sen sisältävän kaiverruksen.
“Äiti, mitä siinä lukee?” pienet sormeni ojensivat korua äitini luo. Vanhempani hymyilivät hieman ja totesivat yhtä aikaa:
“Rakkaus ei katoa, vaikka sielumme ilmaan haihtuvat.” Hiljainen kikatus kantautui suustani, kun halasin hennosti vanhempiani. *

Vilkaisin rannettani. Heiveröinen ketju kimalsi ranteessani. Kyyneleeni putoilivat korun kultaiselle pinnalle. Käteni hipaisi korun kaiverrusta. Irrotin korun ranteestani, puristin sen pieneen nyrkkiini. Epätoivo valtasi mieleni, pelko kuolemasta kasvoi. Hetki hetkeltä enemmän vanhoja kauniita muistojani painui mieleeni.

* “Isi, haluun tuon”, osoitin sormellani pientä kiharatukkaista nukkea. Isä poimi hintalapun sormiensa väliin.
“Ei kulta, se maksaa liikaa”, isä nosti minut syliinsä ja ehdotti toista, pienempää ja resuisempaa nukkea. Pyöritin surullisena päätäni ja hoin, että halusin vain ja ainoastaan sen nuken, mitä olin hetkeä aiemmin näyttänyt. Kyyneleet sumensivat silmäni ja purskahdin itkuun isän olkaa vasten. Se oli ainoa, mitä olisin halunnut. En saattanut ymmärtää, miksi vanhempani aina hokivat vain hetki hetkeltä enemmän sitä, miten meidän ei saanut tuhlata niin paljoa rahaa.

Pari päivää myöhemmin isä tuli kotiin paketti kädessä. Hän kutsui minut luokseen ja ojensi paketin iloisesti hymyillen. Käteni avasivat pahvin ja kurkistin pakan sisälle.
“Ooh, se on tämä!” iloinen kiljahdus karkasi huuliltani nähdessäni kiharahiuksisen nuken lepäävän paketissa vaaleanpunainen mekko päällään.
“Kiitos”, halasin isääni ja juoksin näyttämään nukkea äidilleni. *

Suru täytti mieleni. Tieto isästä makaamassa kuolleena sängyllään sai minut itkemään enemmän, mitä koskaan olin itkenyt. Takerruin yhä enemmän sinuun kiinni. juoksit kohti viimeistä pelastusvenettä, jota jo laskettiin alas. Kiljuit, huusit, anoit, että pääsisimme matkaan. Laivan työntekijät pitivät sinusta kiinni, ettet rynninyt jo täyteen veneeseen. Pyysit, että edes minä pääsisin mukaan. Joku nainen veneestä otti minut syliinsä. Pidin paidastasi kiinni, takerruin sinuun. En halunnut jättää sinua, en olisi kestänyt päästää irti. Ihmiset repivät käsiäni irti sinusta, jotta pääsisimme pois laivan luota. Sinä itkit, kiljuit tuskasta. Hitaasti erkanimme, kätemme eivät enää koskettaneet toisiaan. Vene laskettiin vesille. Sinä katsoit kannelta surussasi, kun minut erotettiin viimeisestäkin lähimmäisestäni.

Vain hetkiä myöhemmin vahvaksi, uppoamattomaksi uskottu laiva laskeutui kohti pohjaa. Ihmiset kiljuivat, huusivat. Takerruin tuntemattomaan ihmiseen kiinni nähdessäni sinun kiljuvan kauhusta koskettaessasi jäistä vettä. Käänsit viimeisen kerran kauniit silmäsi minuun päin ja huulesi liikkuivat niiden kolmen sanan matkassa. Sinä rakastit minua.
Sitten katosit näkyvistäni, olin menettänyt kummatkin vanhemmistani. Tuska viilsi sydämeeni suuren kolon, repi sydämeni hajalle. Suljin silmäni. Puristin nyrkkini yhä enemmän kiinni, pidin kultakorun pienessä kourassani. Olin yksin, istuin yksin jäisessä ilmassa tuntemattomien ihmisten keskellä. Joku vanha rouva hyssytteli minua, yritti auttaa tuskaani. Mutta ilo, onni elämästäni oli kadonnut. Pimeys, jota valaisi vain kuun himmeä valo, peitti kyyneleiset poskeni. Vilkaisin vielä kerran uponneeseen laivaan päin, mutta siltä synkkyydeltä en mitään nähnyt. Vain yksi oli varmaa. Te kummatkin rakastitte minua.

Hitaasti avasin nyrkkini, vilkaisin hennosti hohtavaa korua. Painoin huuleni korulle, jonka jälkeen heitin sen syvyyteen, luoksesi. Vain yksi lause täytti ajatukseni, vain yksi asia painui mieleeni. Yritin unohtaa muistot, yritin irtaantua tuskastani, mutten onnistunut. Silti muutama sana painui kaiken muun edelle.
Rakkaus ei katoa, vaikka sielumme ilmaan haihtuvat. Rakkautemme tulisi aina olemaan pysyvää. Joku päivä olisin vielä luonasi. Luonanne. Näkisin molempien iloiset kasvot. Kuulisin kauniin äänesi, halaisin teitä molempia. Olisin taas onnellinen.

You're here, there's nothing I fear,
And I know that my heart will go on
We'll stay forever this way
You are safe in my heart
And my heart will go on and on

---

Pahoittelen sekavuutta.