Part 5. ( http://www.youtube.com/watch?v=vQ1JAuBeVAE&feature=related )

Berliini 2009, 10. joulukuuta

".. Ei tämä kaikki todellakaan voi olla kolmen vampyyrin aikaan saannosta.." Elliott jupisi itsekseen.
"Mistä sinä puhut?" kysyin.
"Täkäläisiä asukkaita on kuollut kymmenkunta parin päivän aikana", Elliott vilkaisi ilmettäni, ilmeisesti varmistaen, etten minä ollut liittynyt asiaan millään tavoin.
"Miten niin?" katsoin ihmeissäni sijaisisääni.
"Eivät hekään syö niin paljon verta, heillä ei ole niin kova jano, sillä he ovat jo vanhoja, paljon vanhempia, kuin me olemme yhteensä", Elliott sanoi.
"Mistä sinä tiedät?"
"Minä olen jutellut heidän kanssaan, joskus kauan sitten", Elliott kuiskasi.
"He voisivat silti olla syyllisiä, sinä tiedät sen", mutisin.
"Mutten usko sen olevan heidän tekosiaan. Etkö sinä näe mitään erikoista?" Elliott tokaisi.
"En, en ole aiemmin edes tiennyt tästä", mutisin ja keskityin odottamaan uutta näkyä.
"En ole nähnyt yhtään mitään, en yhtäkään näkyä", kuiskasin.
"Ehkä siellä on joku uusi, joku eri vampyyri, joka janoaa enemmän verta", Bestienne huikkasi astellessa olohuoneessa ohitsemme, kadoten yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.
"Uusi?" ajatus sai minut värähtämään kauhusta. Uusi henkilö, joka ei tiennyt säännöistä, sopimuksestamme mitään. Se ei olisi tiennyt hyvää.

Seuraavana päivänä jouduin kohtaamaan hänet uudelleen, hänet ja hänen veljensä. Astelin kaupungilla kohti läheistä kahvilaa, sillä halusin kysellä ihmisiltä harvojen asukkaiden kuolemasta. Siinä he istuivat, kolmas
pöytä vasemmalta, Bill istui selkä minuun päin. Astellessani kassoille päin tunsin, miten Tomin katse porautui selkääni.  Heilautin kevyesti hiukseni silmien edestä pois ja otin nopeasti mustat lapaseni kädestäni pois.
"Hei Sarah, sä oletkin töissä tänään", huikkasin luokkalaiselleni, joka seisoi tiskin takana. Totta kai hän oli töissä, hän oli aina keskiviikkoisin töissä, kuten myös lauantaisin.
"Moi Brooke, mitä sä haluaisit tilata?" Sarah naurahti heleästi ja hymyili aidon pirteästi minulle.
"Mä en ota nyt mitään, tulin lämmittelemään tänne, ja aattelin tulla moikkaamaan", hymyilin tytölle.
"Ai kiva", Sarah naurahti.
"ooksä muuten kuullut mitään niistä oudoista murhista, mitä on sattunut nyt lähiaikoina?" kysyin ohimennen.
"Jooh. Mä kuulin, että ne kaikki oli tapahtuneet melko likellä metsää, tai metsässä", Sarah katsoi minua virnistäen inhosta.
"Ei varmaan kannata liikkua kovin metsässä, en mielellään haluais lehteen yhtenä tämän murhaajan uhrina", naurahdin ja mielessäni päätin mainita kaiken tämän Elliottille.

"Hei Brooke", Tom tokaisi juuri ennen lähtöäni. Astelin heidän pöytänsä luokse ja nyökkäsin häntä jatkamaan.
"Mikset sä vaan tunnusta, että sä olet vampyyri, me tiedetään se jo, ei sun meille tarvi valehdella?" Tom virnisti inhottavasti.
"Anteeks? Mä en tiedä, mistä sä puhut", pyöritin hennosti päätäni.
"Älä esitä", Tom kivahti.
"Mikä teillä kahdella on? Uskotte vampyyreihin?" katsoin vuorostaan Billiä.
"No en mä tiedä, ne vois ihan hyvin olla totta, ainakin niiden murhien jälkeen. Mistäs sitä tietää, vaikka sä olisit käynyt surmaamassa ne tyypit, jotka oli kuolleet?" Bill tokaisi virnistäen voitokkaasti.
"Bill, sä luulet ittestäs ihan liikoja", kuiskasin ja kääsin katseeni Tomiin, joka oli hiljentynyt äkisti.
"Sä myös voisit olla vetämättä turhia johtopäätöksiä, sillä vampyyreijä ei ole olemassa. Mä tiedän sen", sanoin ja tuijotin janosta tummin silmin kaksosia, ennen kun astelin ovesta ulos viileään pakkassäähän.

Tietämättä, mitä ajatella, astelin kohti kaupungin rajaa, kohti jokea, jonne alueeni vielä ulottui. Jäin seisomaan joen rantaan ja katselin synkkää metsää, mitä valaisivat puiden lomasta tunkeutuneet auringon säteet.
Tuijotin hetken tuota näkymää, kuin odottaen sieltä hyökkäävän pedon paljastavan niiden outojen murhien syyn, paljastavan tämänkin mysteerin, mikä kiehtoi minua ja samalla sai minut raivon partaalle - sopimus oli
rikottu. Vilkaisin kerran kaupunkia takanani ja käänsin katseeni uudestan kohti sysimustaa metsää.
"Jos te olette aiheuttaneet tämän, tulette vielä maksamaan tästä."

// Lyhyt, tiedän.