Part 2. ( http://www.youtube.com/watch?v=yTcXR2Oca1U )

Berliini 2009, 20. marraskuuta

Kahdet täydellisen ruskeat silmät tuijottivat minua, tai eivät ne minua tuijottaneet, meitä. Minä vain satuin kävelemään porukkamme edessä. Ainahan se oli sellaista, kaikkien päät kääntyivät Bessin, Ewenin, Ethanin, Bricen,
Bestiennen, sekä minun suuntaan. Minkäs me sille voimme, olimme iholtamme melkein lumen valkoisia, kasvomme, vartalomme olivat kauniit ja nuorekkaat, olimme ulkomuodoltamme liiankin täydellisiä. Mustatukkainen
poika kääntyi kuiskaamaan jotain kolmelle ystävälle, rastapäälle, jolla oli identtiset silmät mustatukkaisen kanssa, nallekarhun näköiselle pojalle ja yhdelle lihaskimpulle. Arvatenkin he olivat uusia, he olivat niitä, joista
oli puhuttu pitkään, Tokio Hotel tuli kouluumme.

Hätkähdin, kun Bestienne hennosti ravisteli minua.
"Mitä sinä näit Brooke, kerro?" Bess tinkasi. Istuimme kaikki tytöt Bestiennen viininpunaisessa avoautossa, pojat tulivat perässämme Ethanin mustassa uutuudenkiiltävässä Mersussa.
"Hän näki ne uudet oppilaat. Aika söpöjä, millastakohan musiikkia soittaa?" Bestienne virnisti.
"Bestienne! Hei! Ei ole reilua. Kukaan ei ikinä pääse kertomaan mitään asioita, kun sinä kerrot muiden puolesta. Voisitko edes hieman hallita kykyjäsi, tai pitää suusi kiini?" kivahdin leikkisästi tönäisten Bestienneä.
"Millasia ne oli?" Bess tinkasi takapenkiltä.
"Yhdellä oli sellaiset mustat rastat, tai sellaiset, meikkiä ja ihanan ruskeat silmät. Toinen oli kai sen veli tai jotain, kun sillä oli samanlaiset ruskeat silmät, mitä sillä ekalla. Sillä oli sellaset.. No mustat rastat, mitkä näytti
vähän leteiltä", virnistin.
"Se oli hoppari!" Bestienne lisäsi nauraen.
"Niin oli. Sit oli ruskeatukkainen lihaskimppu ja.. Mustahiuksinen nallekarhu", hihitin tyttömäisesti.
"Aaw.. Mitä ne teki?" Bess kuiskasi kiinnostuneesti.
"Me käveltiin porukalla ruokalassa paikallemme, ja ne oli meidän paikalla. Sit.. Se meikkipoika kuiskas sille rastapäälle jotain ja ne kaikki tuijotti meitä sillee jännästi", kuiskasin ja muistelin näkyäni.

Auto pysähtyi renkaat vingahtaen koulun parkkipaikalle. Nousin autosta oikaisten varoen valkeaa paitaani ja nostin löysiä farkkujani hieman. Mustat skeittikengät kolahtivat maata vasten, kun sulavasti ja hiljaa muiden
seurassa kuljin kohti koulun ovia. Ilma oli sateinen, mikä ei haitannut meitä ollenkaan. Ethan ja muut pojat liittyivät seuraamme samalla, kun haroin kädelläni mustia hiuksiani. Suuresta porukasta oppilaita pystyi
päättelemään, että uudet oppilaat olivat tulleet kouluun. Osa tytöistä kiljui, osa haukkui heitä.

"Brooke näki näyn", Bess kuiskasi, kun kävelimme nopeasti kohti seuraavan tunnin luokkaa.
"Mitä hän näki?" Ewen kysyi.
"Nuo uudet. Ne istu ruokalassa meidän paikalla ja kuiski jotain tuijottaen meitä", Bestienne sanoi keveästi. Ethan nyökkäsi äkäisesti ja jatkoi kävelyä.

Astuin ruokajonosta muut perässäni ja kuljimme tarjottimiemme kanssa paikoillemme. Tiesin osan ihmisistä tuijottavan, niin se oli aina. Me olimme aina ne oudoimmat, pelätyimmät, ihailluimat, kai.
"Siinä ne on", Bess hykerteli, kun katsoi pöytää kohti. Kaikki meni juuri kuin näyssäni, he neljä tuijottivat meitä, se meikkipoika kuiskasi jotain rastapäälle ja rastapää nyökkäsi hiljaa. Vilkaisin hiljaa meikkipoikaan ja tuijotin
sekunninmurto-osan hänen silmiään. Käänsin pääni pois päin tuijottaen kohti tuntematonta. Ethan meni eteeni ja pysähtyi pöydän eteen. Tokio Hotellin pojat tuijottivat meitä hämillään, olimmehan tulleet heidän luo, kun he tuijottivat
meitä hetken. Ehkä he luulivat meidänkin tulevan pyytämään nimmaria, niinkuin kaikki muutkin.
"Uusien pöytä on tuolla", Ethan ärähti ja osoitti sormellaan pöytään, missä istui muutama silmälasipäinen poika.
"Me tulimme tähän ensin", se meikkipoika tivasi ja tuijotti herkeämättä meitä suurilla ruskeilla silmillään. Kumarruin poikaa kohti ja tuijotin häntä janosta mustilla silmilläni.
"Menisitte vain pois, ennen, kun tulee hankaluuksia", kuiskasin pehmeästi ja viitoin heitä käsilläni lähtemään. Meikkipoika vilkaisi rastapäähän, joka nyökkäsi ja kaikki neljä lähtivät etsimään vapaata pöytää.

Istuin pöytään muiden perässä ja normaaliin tapaan työnsin ruuan kauemmaksi itsestäni.
"Meidän täytyy päästä metsästämään pian, oli lähellä, etten nytkin hyökännyt tuon meikkipojan kimppuun."
"Olet ihan oikeassa, mainitaan asiasta Elliottille", Bestienne tokaisi luettuaan nopeasti ajatukseni.
"Älkää jaksako puhua noin, muidenkin olisi mukava tietää, mitä Brooke sanoo", Ewen marisi, kun tajusi, mihin Bestienne vastasi.
"Ehken halua puhua asiasta kaikkien näiden muiden kuullen", kuiskasin viitaten muihin oppilaisiin ympärillämme.
"Muistathan, ettet Bestienne puhu siitä eräästä päivästä muille, siitä, kun kerroin sinulle sen kaiken, mikä vaivasi mieltäni."
"Vannon, etten puhu siitä", Bestienne hymyili värittömästi.

// Haah! Mä väkersin tähän sit seuraavan osan :DD Kuten voitte huomata, nuo tekstit ovat erilaisia, kun ihminen vain ajattelee jotain "ääneen".. Ja sit nuo näytki on tollee :DD Kommaa kiitos :) //