http://www.youtube.com/watch?v=hiiuuJC_vB0&feature=related

---

Istuin Billin kainolossa. Katsoimme, miten aurinko laski vuorten taakse värjäten taivaan kauniin punertavaksi. Linnut lensivät pilvettömällä taivaalla. Aallot pirstoutuivat kielekkeen alla olleeseen kivikkoon.
Kallion reunalta näki meren paremmin kuin kaupungista. Metsän rauhassa istuimme kahdestaan.

"Bill?" kuiskasin kevyesti.
"Niin kulta?" Bill tiukensi otettaan minussa varmistaen, etten koskaan lähtisi.
"Minä rakastan sinua, rakastan aivan kauheasti", kuiskasin ja käänsin katseeni Billiin.
"Minäkin sinua", Bill sanoi ja suuteli minua pehmeästi huulille.
"Osaisitko sanoa, kuinka paljon minua rakastat?" kysyin ja naurahdin hiljaa.
"Minä voisin kuolla puolestasi, minä voisin hypätä kalliolta, jos sinä hyppäisit. En voisi koskaan erota sinusta. En tiedä, en minä osaa kertoa sitä kaikkea, se on mahdotonta", Bill sanoi hiljaa ja silitti kevyesti selkääni.

"Oletko koskaan miettinyt, kuinka helposti elämän voisi päättää vain hyppäämällä tuosta?" kuiskasin ja osoitin eteemme aukenevaa kielekettä.
"Olen, ehkä liiankin useasti. Kun näin sinut ensimmäistä kertaa, mä aattelin, ettei mun elämä ole vielä päättynyt, sillä nä olin vihdoin saanu jonku, josta pitää kiinni", Bill kuiskasin hiljaa ja painoi huulensä otsalleni.
"Kun mä näin sut ekaa kertaa, mä aattelin, että, onpa tolla pojalla pörröset hiukset", naurahdin kevyesti ja Bill virnisti.
"Mä voisin loukkaantuu tosta", Bill naurahti.
"Mut sä et loukkannu, kun sä olet niin ihana", kuiskasin ja painoin huuleni vasten Billin samettisia huulia.

"Jos mä voisin, mä haluaisin lähteä linnun lailla lentämään tuon meren yli katsellen taivasta. Liitäisin kaikkien huolien ohi ja ottaisin rakkaimpani matkaan. Pakenisin totuutta, mutta en mä vaan voi", kuiskasin.
"Jos sä voisit, sä olisit varmaan yhtä kaunis taivaalla, kuin toi joutsen, niin vapaa ja hento", Bill kuiskasi ja osoitti erästä joutsenta muiden joukossa.
"Ja yhtä kauhea ääni?" naurahdin.
"Ei. Mä sit varmaankin olisin kotka", Bill totesi.
"Ai yhtä vahvakin? Ehei, en usko", virnistin ja tökkäsin Billiä hennosti vatsaan.
"Ei ole reilua", Bill virnisti ja otti käteni omiinsa.
"Ei, sä et olis kotka, sä olisit.. Hmm.. Töyhtöhyyppä", nauroin heleästi.
"Sittenhän sä olisit isompi?" Bill tökkäsi minua käteen.
"Mä olisin kyyhkynen", kuiskasin ja virnistin pienesti.
"Sä olisit silti isompi", Bill näytti kieltä.
"En olis, jos sä olisit vaikkapa.. Lokki!"
"Lokki? Mä sulle lokit näytän", Bill naurahti ja rupesi kutittamaan minua vatsasta.
"Eih! Billh! Lopeta! Sovitaan, että sä olet kyyhkynen ja mä olen lokki", sanoin nauruni seasta.
"Käy mulle", Bill hymyili hennosti.

"Kulta?" Bill kuskasi hetken päästä.
"Niin?" katsoin poikaa.
"Lähdetäänkö?" Bill kysyi ja nousi. Hän auttoi minutkin ylös.
"Jooh", kuiskasin ja suutelin poikaa nopeasti.
"Tule", otin varoen askeleen, mutta yllättäen reuna tuntui romahtavan altamme.
"Billh?" kuiskasin ja takerruin poikaa.
"Ei hätää, ei hätää", Bill kuiskasi ja astui pois reunalta. En ehtinyt hyppäämään Billin luo, vain tipahdin reunalta alas, kohti kuollettavaa kivikkoa. Pidin Billiä yhä kädestä kiinni vetäen hänet mukanani kohti pitkää
pudousta.
"Rakastan sua", kuiskasin tuntien jo tömähtäväni terävien kivien ja kuohuvan veden päälle.
"Mä lupasin kuolla sun puolestas, mutta mä kuolikin sun kanssas", Bill kuiskasi ja näin hänen iskeytyvän kivikkoon vierelleni.
"Aina ja ikuisesti Bill, aina ja ikuisesti", kuiskasin ja vaivuin ikuiseen uneen.

---

Eli siis on oneshot, ei jatku.
Loppu oli kauhean tönkkö, tiedän.